Näin vuoden viimeisinä tunteina ajattelin summata vähän mennyttä vuotta. Kaksi asiaa on kaikista parhaiten jäänyt mieleen: Kesän harjoittelu ja lokakuun muutto. Molemmat tapahtumat ovat olleet isoja juttuja ja todella positiivisessa mielessä.
Kesän harjoittelu oli mukava monestakin syystä. Suuresti helpottava ja rohkaiseva se oli nimenomaan siinä mielessä, että nyt tiedän hotellialan sopivan minulle. Ainakin siinä mielessä, että olin hyvin harvoin 2 ½ kuukauden aikana harjoittelun takia ärtynyt ja koin olevani kokemustasooni nähden jopa ihan hyvä vastaanottotyössä. Paljon on opittavaa, eikä valmista varmaan tule ikinä, mutta odottelen valmistumista ja tulevan kesän harjoittelua jo varsin mielenkiinnolla.
Oli myös mielenkiintoista asua kesä äidin kanssa. Ennen viime kesää oli kulunut yli 9 vuotta siitä että olin asunut äitini kanssa saman katon alla ja tokihan se jännitti hieman, että miten sitä sopeutuu siihen elämään uudelleen. Onneksi kuitenkin myös äiti tajusi, että yhdessäasumisesta on pitkä aika ja äiti sanoikin minulle, että hän yrittää suhtautua ennemminkin kaveripohjalta meidän yhdessä asumiseen.
Kesällä löysin myös pitkästä aikaa liikkumisen innon. Jostain syystä se on minulle helpompaa Oulussa kuin Tampereella. Toki Tampereella etäisyydetkin on pitemmät ja reitit edelleen oudommat kuin Oulussa, joten ei liene ihme että pyöräileminen tuli Oulussa jotenkin helpommin. Puhumattakaan siitä että joukkoliikenne toimii Tampereella paljon paremmin kuin Oulussa. Sain myös kesän ajan käydä Liikuntakeskus Hukassa vuokrajäsenyydellä ja ihastuin kyllä tähän paikkaan ja LesMillsin jumppiin täysin. Ja tämä oli iso osa syytä siihen että liityin marraskuussa GoGolle jäseneksi.
Muutto oli toinen iso asia tälle vuodelle. Ounastelin kyllä jo keväällä, että tämän aika voisi olla syksyllä tulossa. Yhdessä asumiseen totuttelu ei ole ollut mitenkään yksinkertaista, joskaan ei varsinaisesti vaikeaakaan. Yllätyksiä ei onneksi ole tullut. Eikä se nyt ihme ole ettei yhdessäasumiseen tottuminen ole ollut täysin tahmatonta, kun ottaa huomioon sen, kuinka kauan asuin yksin. Ja se vaikuttaa asiaan myös, että aika pitkään jouduin totuttelemaan ajatukseen, ettei kukaan ehkä koskaan haluaisi minua tyttökaveriksi tai muutenkaan. Se nyt onneksi on ainakin toistaiseksi taakse jäänyttä.
Nyt taidan nautiskella vähän viiniä ja katsella Face/Offia.
Hyvää Uutta Vuotta 2012 kaikille jotka sattuvat tätä lukemaan!
