Kävin elokuussa pitkästä aikaa pääkirjastolla ja harvinaista kyllä, pääkirjasto meinasi pettää minut. Yleensä löydän sieltä liikaakin ihania kirjoja kotiin otettavaksi, mutta nyt en meinannut löytää mitään. Löysin tieni kuitenkin pitkästä aikaa uskontoa käsittelevien kirjojen osastolle ja sieltähän löytyi luettavaa. Toinen näistä kirjoista oli nimeltään Juudaksen evankeliumi.
Kirja käsittelee varhaiskristilliseltä ajalta peräisin olevaa dokumenttia, joka on liitetty gnostilaiseen kristillisyyteen. Kirjassa käsitellään dokumentin löytöhistoriaa, sisältöä sekä sitä, miten dokumentin sisältöä voidaan tulkita ja miten se nivoutuu varhaiskristinuskoon ja gnostilaiseen kirjallisuuteen. En oikein tiedä pidänkö kirjaa hyvänä vai en, mutta se on mielenkiintoinen. Se myös on herättänyt kiinnostusta muuhun kristilliseen ja gnostilaiseen kirjallisuuteen. Olen ihan tosissani miettinyt raamatun lukemista ensimmäistä kertaa ikinä, mutta myöskin juuri gnostilaiseen kirjallisuuteen perehtymistä. Marian evankeliumi ja Nag Hammadin kätketty viisaus-nimiset kirjat päätyvät myös lukulistalle. Harmi vaan, että lukulista on jo nyt ihan pirun pitkä, enkä oikein jaksa uskoa että ehdin elämäni aikana lukea listaa läpi. Eläkepäiviä odotellessa.
Erosin kirkosta vajaat 8 vuotta sitten ja näin kauan kesti, että tuon uskonnon kirjallisuuden lukeminen alkoi taas kiinnostaa. Edellinen kerta oli ala-asteella, kun pappa kuoli keuhkosyöpään ja yritin pienen lapsen vimmalla löytää kristinuskosta lohtua. Kuten eroamisesta varmaankin arvaa, en löytänyt kaipaamaani lohtua kristillisestä tavasta uskoa. Nyt kiinnostus on lähinnä yleissivistyksellistä.
