Ole Luonani Aina

Yöllä tuli luettua tämä loppuun. Erittäin taitavaa tekstiä ja suomennoskin oli varsin hyvä. Ishiguro onnistuu hyvin kirjoittamaan muistelevaa tekstiä, ja uskottavuutta lisää hänen tyylinsä kirjoittaa yksityiskohdista itsestäänselvästi. Ishiguro kirjoittaa tällaisia pieniä asioita niin hienosti kirjaan sisälle, että jäin miettimään oliko hänellä joku oikea, hänelle itselleen äärimmäisen tuttu paikka, jonka päälle hän kuvitteli Hailshamin kasvatuskeskuksen, tai joitakin toipumiskeskuksia.

Tarinan ydin ei ole erikoinen - mieto kolmiodraama - mutta puitteet, johon tarina sijoitetaan tekevät tarinasta erikoisen. Toisaalta voidaan tietysti ehkä kiistellä siitä, että puitteet ovat tarinan ydin, eikä henkilöiden väliset suhteet. Elintenluovuttajiksi kasvatetut lapset, jotka ovat itseasiassa klooneja, eivätkä syntyneitä lapsia. Tämän takia minun oli vaikea sijoittaa tätä tarinaa ajassa. Toisaalta puhutaan sodasta, viisi- ja seitsemänkymmentäluvusta, mutta toisaalta puhutaan kloonilapsista, jotka luodaan ainoastaan siksi, että heitä voidaan käyttää elintenluovuttajina. Aika ei kuitenkaan liene ollut kirjan tärkein pointti, joten samapa se.

Pidin kirjasta kovasti ja olen mielissäni, että tämä tuli luettua. :)

1. Never Let Me Go – Kazuo Ishiguro
2. Saturday – Ian McEwan
3. On Beauty – Zadie Smith
4. Slow Man – J.M. Coetzee
5. Adjunct: An Undigest – Peter Manson
6. The Sea – John Banville
7. The Red Queen – Margaret Drabble
8. The Plot Against America – Philip Roth
9. The Master – Colm Tóibín
10. Vanishing Point – David Markson

Frankenstein

Eilen illalla sain luettua Mary Wollenstonecraft Shelleyn Frankensteinin. Tämä on listan loppupäässä numerolla 931.

Tämä kirja oli mielenkiintoinen lukea. Olen tietenkin kuullut tästä elokuvana ja kirjana ja tiesin, että tarina kertoo miehestä, joka luo hirviömäisen olennon. En kuitenkaan ollut koskaan nähnyt tämän kirjan tarinan kertovaa elokuvaa, joten en tuntenut tarinaa sen syvällisemmin tai tiennyt miten se loppuu.

Tykkäsin kirjasta, vaikka välillä siinä käytettiin hyvin vanhahtavaa kieltä. Luin kirjan siis englanniksi, ja silmään pisti välillä hyvin ärsyttävään tyyliin sanakäänteet kuten "every one thy lovedst" ja "thou hasdt forsaketh". En ole varma onko tämä vanhanmallinen teitittelymuoto, joka tuntuu pöhköltä sellaisen ihmisen silmään, joka on oppinut englantia vasta 1990-luvulla, mutta hupsulta se tuntuu muun, normaalintuntuisen kielen seassa.

Tarina itsessään on hyvin traaginen, jossa Victor Frankenstein luo nuoruuden innossaan hirviön, joka kääntyy luojaansa vastaan, ja Frankenstein menettää suunnilleen kaikki ihmiset joita rakastaa. Tarina rakentuu tarina tarinan sisällä-tyyliin, jossa ensin aloitetaan raamikertomuksella (mies kirjoittaa siskolleen kirjettä pitkältä laivamatkalta), jossa tavataan Frankenstein, joka alkaa kertoa omaa tarinaansa (jota raamikertomuksen mies kirjoittaa muistiin siskolleen). Tarinan eräässä vaiheessa tulee kohta, jossa myös Frankensteinin hirviö saa kertoa oman tarinansa (jonka hän siis kertoo luojalleen). Sinällään mielestäni tämä menee jo vähän turhankin moninkertaiseksi, mutta rakenne oli selkeä ja tarinaa oli helppo seurata. Yleisesti kieli on vähän korkealentoista ja sen lukeminen englanniksi vaatii melko hyvän ja laajan sanavaraston. Suomenkielisestä versiosta en osaa luonnollisestikaan sanoa..

Ymmärrän kuitenkin miksi tämä kirja kuuluu yleissivistykseen, sillä vaikka tämä ei nykyaikana ole millään lailla uutta, yllätyksellistä tai karmivaa, niin tämä oli varmasti sitä julkaisuaikanaan.

Challenge Accepted!

Koulun takia ns. hupilukeminen on taas vuoden aikana ollut todella vähällä. Nyt on jakso virallisesti vaihtunut ja koulutaakka helpottanut. Kesä näyttää todella tyhjältä, kun vielä ei ole siunaantunut harjoittelu- tai työpaikkaa kesälomalle, enkä tiedä osaanko olla paria kuukautta tekemättä mitään. Olen siis yrittänyt keksiä halpoja tapoja kuluttaa aikaa. Jos näpsäkästi laskee yhteen 1+1 näistä sanomista, niin tulee siihen tulokseen, että kirjasto tulee varmaankin olemaan kovassa kulutuksessa. Tätä varten halusin kerätä itselleni listaa sellaisista yleissivistykseen kuuluvista kirjoista, joita en ole lukenut.

Listalla on muitakin kirjoja, mutta pääosin se koostuu tällä hetkellä listology.com sivulta löytyneestä ”1001 Books you must read before you die”-listasta. Haave olisi että lukisin kirjan viikossa, jolloin koko listan lukemiseen menisi mohohooonta vuotta ja tuskin on realistista, että kouluvuoden aikana pystyisin tähän tahtiin. Enkä suoraan sanottuna ole täysin varma, että saisin kaikkia kirjoja kätösiini, mutta onpahan jotakin projektia. Ja löytyy sieltä jonkin verran myös kirjoja, jotka olen jo joskus lukenut. :)

Kirjat on listalla minun nähdäkseni aikajärjestyksessä uusimmasta vanhimpaan. Ensimmäiset 10 kirjaa:

1. Never Let Me Go – Kazuo Ishiguro
2. Saturday – Ian McEwan
3. On Beauty – Zadie Smith
4. Slow Man – J.M. Coetzee
5. Adjunct: An Undigest – Peter Manson
6. The Sea – John Banville
7. The Red Queen – Margaret Drabble
8. The Plot Against America – Philip Roth
9. The Master – Colm Tóibín
10. Vanishing Point – David Markson

Tarkoitus olisi aloittaa ensi viikolla, mutta minulla on vielä Frankenstein (joka on myös listalla) kesken.

Korusia!

Olen tätäkin miettinyt jo hetken aikaa, mutta tarvetta kokeiluille ei ole ollut. Olen nimittäin haaveillut siitä, että tekisin itselleni koruja. Nyt ensi viikolla on tulossa koulussa parit toteutukset, joihin on "pukukoodi" - häät ja tohtorikaronka. Hää-toteutuksen pukeutumiseen ajatus lähti siitä että laitan vasta hankkimani mustan trikoomekon, mustat caprilegginsit (kyllä, olen tähän sortunut tänä talvena), ihanat, keltaiset kenkäni ja... mitä? En keksinyt että mitä ihmettä voisin keksiä vielä, jotteivät keltaiset kenkäni olisi täysin tökerö valinta. Juttelin tästä sitten koulukaverille ja hän ehdotti puuhelmiä tai huivia. Huivi minulta jo löytyy (aikaisemmassa päivityksessä näytetty Löthmanin huivi), mutta puuhelmet tuntuivat mukavammalta ajatukselta. Ja hyvältä tekosyyltä kokeilla, että osaisinko ylipäänsä tehdä jotain tällaista.

Kävin tänään siis Sinooperissa hakemassa puuhelmiä ja idean mukaisesti vähän erivärisiä lasihelmiä valitsemieni puuhelmien väliin. Oli mukava huomata, että tekeminen oli helppoa ja lopputuloskin varsin kiva minun mielestäni! Ja on hassua huomata kuinka pienestä sitä voi itselleen hyvän mielen saada. :)






Keltaisten puuhelmien välissä on siis pieniä lasihelmiä joiden väriksi on ilmoitettu "kupari". En ole ihan varma olenko samaa mieltä värin nimestä, mutta kivalta ne näyttää.

Tekemiseen meni tosi vähän aikaa ja innostus on aika korkealla tällä hetkellä. Pitää vaan keksiä hyviä ideoita, että mitä seuraavaksi!

2011 Summa summarum

Näin vuoden viimeisinä tunteina ajattelin summata vähän mennyttä vuotta. Kaksi asiaa on kaikista parhaiten jäänyt mieleen: Kesän harjoittelu ja lokakuun muutto. Molemmat tapahtumat ovat olleet isoja juttuja ja todella positiivisessa mielessä.

Kesän harjoittelu oli mukava monestakin syystä. Suuresti helpottava ja rohkaiseva se oli nimenomaan siinä mielessä, että nyt tiedän hotellialan sopivan minulle. Ainakin siinä mielessä, että olin hyvin harvoin 2 ½ kuukauden aikana harjoittelun takia ärtynyt ja koin olevani kokemustasooni nähden jopa ihan hyvä vastaanottotyössä. Paljon on opittavaa, eikä valmista varmaan tule ikinä, mutta odottelen valmistumista ja tulevan kesän harjoittelua jo varsin mielenkiinnolla.

Oli myös mielenkiintoista asua kesä äidin kanssa. Ennen viime kesää oli kulunut yli 9 vuotta siitä että olin asunut äitini kanssa saman katon alla ja tokihan se jännitti hieman, että miten sitä sopeutuu siihen elämään uudelleen. Onneksi kuitenkin myös äiti tajusi, että yhdessäasumisesta on pitkä aika ja äiti sanoikin minulle, että hän yrittää suhtautua ennemminkin kaveripohjalta meidän yhdessä asumiseen.

Kesällä löysin myös pitkästä aikaa liikkumisen innon. Jostain syystä se on minulle helpompaa Oulussa kuin Tampereella. Toki Tampereella etäisyydetkin on pitemmät ja reitit edelleen oudommat kuin Oulussa, joten ei liene ihme että pyöräileminen tuli Oulussa jotenkin helpommin. Puhumattakaan siitä että joukkoliikenne toimii Tampereella paljon paremmin kuin Oulussa. Sain myös kesän ajan käydä Liikuntakeskus Hukassa vuokrajäsenyydellä ja ihastuin kyllä tähän paikkaan ja LesMillsin jumppiin täysin. Ja tämä oli iso osa syytä siihen että liityin marraskuussa GoGolle jäseneksi.

Muutto oli toinen iso asia tälle vuodelle. Ounastelin kyllä jo keväällä, että tämän aika voisi olla syksyllä tulossa. Yhdessä asumiseen totuttelu ei ole ollut mitenkään yksinkertaista, joskaan ei varsinaisesti vaikeaakaan. Yllätyksiä ei onneksi ole tullut. Eikä se nyt ihme ole ettei yhdessäasumiseen tottuminen ole ollut täysin tahmatonta, kun ottaa huomioon sen, kuinka kauan asuin yksin. Ja se vaikuttaa asiaan myös, että aika pitkään jouduin totuttelemaan ajatukseen, ettei kukaan ehkä koskaan haluaisi minua tyttökaveriksi tai muutenkaan. Se nyt onneksi on ainakin toistaiseksi taakse jäänyttä.

Nyt taidan nautiskella vähän viiniä ja katsella Face/Offia.
Hyvää Uutta Vuotta 2012 kaikille jotka sattuvat tätä lukemaan!

Iiiiiiikea!

Huomenna siis. Oon himppasen hepakoissani siitä, että pääsen hakemaan sitä sängyn runkoa. Se muu roipe mitä mainitsin viime merkinnässä olisi sitten sellaiset yöpöydän tapaiset, jotka on rungon kanssa samaa sarjaa ja tummat pimennysverhot. Kaikki makkariin. Samalla pitäisi löytää keittiöön kattolamppu. Vähän hirvittää että mitä kaikkea muuta sitä oikein tarttuu sieltä mukaan...

Oikeastihan siis olisi koulujuttuja tehtävänä, eikä välttämättä olisi aikaa tepastella ylenpalttisesti ikeassa, mutta iskin silmäni siihen sänkyyn jo yli puoli vuotta sitten, ennen ku etes oli yhteen muuttaminen suunnitteilla. Millään asteella. Muuten on mennyt tässä viikko ihan mukavasti. Vain muutama pahvilaatikko on enää jäljellä ja osa tavaroista etsii edelleen paikkaansa, mutta varsin hyvältä näyttää muuten.

En muuten ole vieläkään oikein sisäistänyt  sitä, että tässä sitä nyt ollaan ja tämä nyt olisi koti. Eilen meinasi vähän ahdistaa, että tässäkö tämä nyt oli. Eipä sillä että olisin hyvää vaihtamassa, mutta jotenki ällistyttävää ja vähän henkeä salpaavaa, että näillä näkymin tämä tosiaan nyt olisi tässä. Avokkiki puhuu luontevasti siitä, että sitten ku ehkä viiden vuoden päästä muutetaan nii olisin jo töissä ja voitais harkita asunnon ostamista. Se on jotenkin niin aikuista ja pelottavaa, että se pysäyttää. Mutta onneksi tuollaset päätökset on vielä useamman vuoden päässä eikä siihen tarvitse vielä paneutua.

Muuttopäivä

Tänään on siis se päivä. Kello ei ole vielä juuri mitään, mutta silti olen ollut kohta jo tunnin hereillä (ja heräillyt yöllä neljästä lähtien), enkä jaksaisi enää odotella että pääsisi siirtämään tavarat. Tai oikeammin, että saisi tämän kämpän siivottua ja lähdettyä uudelle kämpälle. Vielä olisi pieniä juttuja pakattavaksi (kuten ehkä huomaatte, kone ei ole vielä laatikossa), mutta en vielä viitsisi ruveta möykkäämään kun tuo poikakaveri nukkuu tuossa. Ei kyllä olis haitannu yhtään, jos olisin itsekkin saanut nukuttua pitempään...

Mutta kas tässäpä villi ajatus: Tänään minusta tulee virallisesti avovaimo. O.O