2011 Summa summarum

Näin vuoden viimeisinä tunteina ajattelin summata vähän mennyttä vuotta. Kaksi asiaa on kaikista parhaiten jäänyt mieleen: Kesän harjoittelu ja lokakuun muutto. Molemmat tapahtumat ovat olleet isoja juttuja ja todella positiivisessa mielessä.

Kesän harjoittelu oli mukava monestakin syystä. Suuresti helpottava ja rohkaiseva se oli nimenomaan siinä mielessä, että nyt tiedän hotellialan sopivan minulle. Ainakin siinä mielessä, että olin hyvin harvoin 2 ½ kuukauden aikana harjoittelun takia ärtynyt ja koin olevani kokemustasooni nähden jopa ihan hyvä vastaanottotyössä. Paljon on opittavaa, eikä valmista varmaan tule ikinä, mutta odottelen valmistumista ja tulevan kesän harjoittelua jo varsin mielenkiinnolla.

Oli myös mielenkiintoista asua kesä äidin kanssa. Ennen viime kesää oli kulunut yli 9 vuotta siitä että olin asunut äitini kanssa saman katon alla ja tokihan se jännitti hieman, että miten sitä sopeutuu siihen elämään uudelleen. Onneksi kuitenkin myös äiti tajusi, että yhdessäasumisesta on pitkä aika ja äiti sanoikin minulle, että hän yrittää suhtautua ennemminkin kaveripohjalta meidän yhdessä asumiseen.

Kesällä löysin myös pitkästä aikaa liikkumisen innon. Jostain syystä se on minulle helpompaa Oulussa kuin Tampereella. Toki Tampereella etäisyydetkin on pitemmät ja reitit edelleen oudommat kuin Oulussa, joten ei liene ihme että pyöräileminen tuli Oulussa jotenkin helpommin. Puhumattakaan siitä että joukkoliikenne toimii Tampereella paljon paremmin kuin Oulussa. Sain myös kesän ajan käydä Liikuntakeskus Hukassa vuokrajäsenyydellä ja ihastuin kyllä tähän paikkaan ja LesMillsin jumppiin täysin. Ja tämä oli iso osa syytä siihen että liityin marraskuussa GoGolle jäseneksi.

Muutto oli toinen iso asia tälle vuodelle. Ounastelin kyllä jo keväällä, että tämän aika voisi olla syksyllä tulossa. Yhdessä asumiseen totuttelu ei ole ollut mitenkään yksinkertaista, joskaan ei varsinaisesti vaikeaakaan. Yllätyksiä ei onneksi ole tullut. Eikä se nyt ihme ole ettei yhdessäasumiseen tottuminen ole ollut täysin tahmatonta, kun ottaa huomioon sen, kuinka kauan asuin yksin. Ja se vaikuttaa asiaan myös, että aika pitkään jouduin totuttelemaan ajatukseen, ettei kukaan ehkä koskaan haluaisi minua tyttökaveriksi tai muutenkaan. Se nyt onneksi on ainakin toistaiseksi taakse jäänyttä.

Nyt taidan nautiskella vähän viiniä ja katsella Face/Offia.
Hyvää Uutta Vuotta 2012 kaikille jotka sattuvat tätä lukemaan!

Iiiiiiikea!

Huomenna siis. Oon himppasen hepakoissani siitä, että pääsen hakemaan sitä sängyn runkoa. Se muu roipe mitä mainitsin viime merkinnässä olisi sitten sellaiset yöpöydän tapaiset, jotka on rungon kanssa samaa sarjaa ja tummat pimennysverhot. Kaikki makkariin. Samalla pitäisi löytää keittiöön kattolamppu. Vähän hirvittää että mitä kaikkea muuta sitä oikein tarttuu sieltä mukaan...

Oikeastihan siis olisi koulujuttuja tehtävänä, eikä välttämättä olisi aikaa tepastella ylenpalttisesti ikeassa, mutta iskin silmäni siihen sänkyyn jo yli puoli vuotta sitten, ennen ku etes oli yhteen muuttaminen suunnitteilla. Millään asteella. Muuten on mennyt tässä viikko ihan mukavasti. Vain muutama pahvilaatikko on enää jäljellä ja osa tavaroista etsii edelleen paikkaansa, mutta varsin hyvältä näyttää muuten.

En muuten ole vieläkään oikein sisäistänyt  sitä, että tässä sitä nyt ollaan ja tämä nyt olisi koti. Eilen meinasi vähän ahdistaa, että tässäkö tämä nyt oli. Eipä sillä että olisin hyvää vaihtamassa, mutta jotenki ällistyttävää ja vähän henkeä salpaavaa, että näillä näkymin tämä tosiaan nyt olisi tässä. Avokkiki puhuu luontevasti siitä, että sitten ku ehkä viiden vuoden päästä muutetaan nii olisin jo töissä ja voitais harkita asunnon ostamista. Se on jotenkin niin aikuista ja pelottavaa, että se pysäyttää. Mutta onneksi tuollaset päätökset on vielä useamman vuoden päässä eikä siihen tarvitse vielä paneutua.

Muuttopäivä

Tänään on siis se päivä. Kello ei ole vielä juuri mitään, mutta silti olen ollut kohta jo tunnin hereillä (ja heräillyt yöllä neljästä lähtien), enkä jaksaisi enää odotella että pääsisi siirtämään tavarat. Tai oikeammin, että saisi tämän kämpän siivottua ja lähdettyä uudelle kämpälle. Vielä olisi pieniä juttuja pakattavaksi (kuten ehkä huomaatte, kone ei ole vielä laatikossa), mutta en vielä viitsisi ruveta möykkäämään kun tuo poikakaveri nukkuu tuossa. Ei kyllä olis haitannu yhtään, jos olisin itsekkin saanut nukuttua pitempään...

Mutta kas tässäpä villi ajatus: Tänään minusta tulee virallisesti avovaimo. O.O

Löthmanin huivi

Pitkäaikainen flamencoharrastukseni on juurruttanut minuun pysyvän rakkauden isoihin huiveihin. Tämän huivin mallin luin suoraan mummun (äidinäiti) huivista, jota olen ihastellut tosi monena vuotena, varsinkin kylmien talvien aikaan. Jouluna 2009 sitten sain otettua kynän kätöseen, tutkiskelin kyseistä huivia ja piirtelin ja kirjottelin itselleni ohjenuoraa. En tähän hätään muista oliko mummun oma huivi peräisin hänen äidiltään vai jopa äidinäidiltään (yritin äkkiseltään omalle äidilleni soittaa, mutta ei vastannut puhelimeen), mutta pidän kovasti ajatuksesta että tämän huivin malli on kulkenut sukumme naisilla monen polven ajan.

Ensimmäinen tekemäni versio tämän mallin huivista meni sitten omalle äidilleni hänen synttärinään 2010. Omani tein sen jälkeen, en vain enää muista yhtään milloin sain sen valmiiksi. Ehkä vuosi sitten.. Tuosta olisi mukava tehdä useampiakin väriversioita, mutta muut, uudet projektit ovat tähän mennessä ajaneet edelle, kun yksi tuollainen on jo. Vaikka malli tietääkseni onkin kohtuullisen tavallinen, niin otin silti oikeuden nimetä huivimallin mummuni tyttönimen mukaan. Vaikka sitä ei kukaan muu käyttäisikään, niin minulle se tulee aina olemaan Löthmanin huivi.

Häätamineet

Viime lauantaina oli siis siskon synttäreiden lisäksi serkun häät Turussa. Olin uhkarohkea ja päätin kokeilla tehdä sinne mekkoa itse. Viimeiset viilaukset jäivät luonnollisesti siihen aivan viimeiseen iltaan, ja rintamuksen muokkaus on edelleen toteutettu hakaneloilla, mutta keskivertona mekko onnistui mielestäni ihan hyvin. Mekon ohje löytyi Moda-lehdestä 2/2007. Lehti taas tuli minulle lainaan poikaystäväni siskolta.

Kesän aikana sain aikaiseksi myös laukun mekkokankaan jämistä. Ohjeet tähänkin on saatu poikaystävän siskolta, siitä en tiedä mistä hän sitten on ohjeen löytänyt. Ei tainnut muistaa sitä itsekään. Laukun ulkokuoresta tuli hieman lörppänä, koska en laittanut vahvikekankaita sinne väliin tarpeeksi, mutta seuraavaan laukkuun tiedän jo sitten tehdä toisin. En myöskään löytänyt tyydyttävää sulkemistapaa hätäpäissäni (hinku päästä ompelemaan oli liian suuri) joten siinäkin sitten olisi vielä parantamisen/kehittämiseen varaa.

Laukun sisällä on siis kolme avonaista lokeroa ja kaksi väliseinää jotka ovat vetoketjullisia taskuja. Häiden aikana totesin varsin käytännölliseksi laukuksi. Kaikki käytännön epämukavuudet johtuivat pitkälti tuon ulkokuoren löysyydestä. Napakampi olisi ollut parempi... Seuraavaan sitten. :)