Nyt ei jumalauta. Siis ei millään kärsivällisyys riitä. Näitä tällaisia pohtivia, ajatusta seurailevia, zenmäisiä kirjoja on liiankin monta peräjälkeen tullut, minä en kestä. Myönnän ehkä olevani moukka kun en ymmärrä, enkä jaksa lukea, mutta John Banvillen The Sea ei nyt todellakaan uppoa. Saatan yrittää joskus myöhemmin uudelleen, sillä tämä voi olla hyvin mielentila tai elämäntilannesidonnaista. Juuri nyt en vaan jaksa keskittyä kirjaan jolla ei vielä sivulla 40-ja-jotain ole minkään näköistä selkeää juonta, eikä kirja anna minkäänlaista vihjettä siitä, miten se kulkee eteenpäin. Toisin sanoen kirja siis ei nappaa lukijaa mukaansa. Tähän päälle tietenkin lisätään se, ettei kirja etene minkäänlaisessa kronologisessa järjestyksessä, vaan hyppii lapsuusmuistoista siihen, kun kirjan päähenkilö oli kuuntelemassa lääkärintoimistossa tuomiota vaimonsa sairaudesta ja lisätään vielä heittämällä hienosteleva kielenkäyttö kaupanpäällisiksi. Ettei vaan pääsisi lukija liian helpolla.
Lisäksi voin sanoa että samassa ajassa kun tylsyydestä huulta purren lueskelin Banvillen kirjasta 40 sivua, luin kaksi kokonaista dekkaria (sivumäärällisesti paljon pidempiä). Tästä päättelin, että ei maksa vaivaa lukea väkisin tätä kirjaa loppuun.
Kuten avopuolisoni tuossa totesi, kun asiaa hänelle purin "Se on rankkaa olla moukka, kun ei vaan ymmärrä."
Olen aloittanut jo Margaret Drabblen The Red Queenia ja se vaikuttaa mielenkiintoiselta.
- The Red Queen – Margaret Drabble
- The Plot Against America – Philip Roth
- The Master – Colm Tóibín
- Vanishing Point – David Markson
- The Lambs of London – Peter Ackroyd
- Dining on Stones – Iain Sinclair
- Cloud Atlas – David Mitchell
- Drop City – T. Coraghessan Boyle
- The Colour – Rose Tremain
- Thursbitch – Alan Garner
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti