Frankenstein

Eilen illalla sain luettua Mary Wollenstonecraft Shelleyn Frankensteinin. Tämä on listan loppupäässä numerolla 931.

Tämä kirja oli mielenkiintoinen lukea. Olen tietenkin kuullut tästä elokuvana ja kirjana ja tiesin, että tarina kertoo miehestä, joka luo hirviömäisen olennon. En kuitenkaan ollut koskaan nähnyt tämän kirjan tarinan kertovaa elokuvaa, joten en tuntenut tarinaa sen syvällisemmin tai tiennyt miten se loppuu.

Tykkäsin kirjasta, vaikka välillä siinä käytettiin hyvin vanhahtavaa kieltä. Luin kirjan siis englanniksi, ja silmään pisti välillä hyvin ärsyttävään tyyliin sanakäänteet kuten "every one thy lovedst" ja "thou hasdt forsaketh". En ole varma onko tämä vanhanmallinen teitittelymuoto, joka tuntuu pöhköltä sellaisen ihmisen silmään, joka on oppinut englantia vasta 1990-luvulla, mutta hupsulta se tuntuu muun, normaalintuntuisen kielen seassa.

Tarina itsessään on hyvin traaginen, jossa Victor Frankenstein luo nuoruuden innossaan hirviön, joka kääntyy luojaansa vastaan, ja Frankenstein menettää suunnilleen kaikki ihmiset joita rakastaa. Tarina rakentuu tarina tarinan sisällä-tyyliin, jossa ensin aloitetaan raamikertomuksella (mies kirjoittaa siskolleen kirjettä pitkältä laivamatkalta), jossa tavataan Frankenstein, joka alkaa kertoa omaa tarinaansa (jota raamikertomuksen mies kirjoittaa muistiin siskolleen). Tarinan eräässä vaiheessa tulee kohta, jossa myös Frankensteinin hirviö saa kertoa oman tarinansa (jonka hän siis kertoo luojalleen). Sinällään mielestäni tämä menee jo vähän turhankin moninkertaiseksi, mutta rakenne oli selkeä ja tarinaa oli helppo seurata. Yleisesti kieli on vähän korkealentoista ja sen lukeminen englanniksi vaatii melko hyvän ja laajan sanavaraston. Suomenkielisestä versiosta en osaa luonnollisestikaan sanoa..

Ymmärrän kuitenkin miksi tämä kirja kuuluu yleissivistykseen, sillä vaikka tämä ei nykyaikana ole millään lailla uutta, yllätyksellistä tai karmivaa, niin tämä oli varmasti sitä julkaisuaikanaan.