Lauantai

Eli nyt on luettu Ian McEwanin kirjoittama Lauantai. En ole vieläkään oikein osannut päättää pidinkö kirjasta vai enkö. En missään nimessä sanoisi että kirja oli suoranaisesti huono, mutta tunnetusti tämä ei vielä tarkoita sitä, että se olisi mielestäni ollut hyväkään.

Kirja siis kertoo neurokirurgi Henry Perownen lauantaipäivästä ja kirja ei niinkään seuraa Perownea kuin Perownen ajatuksia. Päivän tapahtumat tulee kyllä hyvin tarinan mukana esille, mutta yhtäkkiä voidaankin hypätä flashbackina siihen, kun Perowne on lapsi tai kun hän tapasi vaimonsa ensimmäisen kerran. Tai sitten yksinkertaisesti jonnekin ihan muualle. Kirjassa kuvataan myös -minusta- vähän turhankin tarkkaan squashpeli, mikä kuuluu Perownen lauantairutiineihin sekä kirjan lopussa hänen työalaansa liittyvä leikkaus.

Kirja oli hidastahtinen ja tästä johtuen ehkä myös hidaslukuinen. Lukulistalla on seitsemän muutakin kirjaa Ian McEwanilta, joten odotan mielenkiinnolla, millä tavalla nämä kirjat eroavat tästä juuri lukemastani kirjasta. Sille täytyy kuitenkin nostaa hattua, miten yksityiskohtaisesti McEwan on syventynyt neurokirurgiaan, sairaalakieleen, squashin peluuseen ja kaikkeen muuhun, millä Perownen ajatuksen juoksusta on saatu hyvin uskottava. Tämä on varmasti vaatinut paljon taustatyötä, ja suuren työn takana on varmasti ollut sekin, että kirjan sisältö on saatu muistuttamaan ihmisen ajatuksen juoksua.

1. Never Let Me Go – Kazuo Ishiguro
2. Saturday – Ian McEwan
3. On Beauty – Zadie Smith
4. Slow Man – J.M. Coetzee
5. Adjunct: An Undigest – Peter Manson
6. The Sea – John Banville
7. The Red Queen – Margaret Drabble
8. The Plot Against America – Philip Roth
9. The Master – Colm Tóibín
10. Vanishing Point – David Markson